|
TAUSTA
Tutkimusten mukaan psykologisista oireista ja käyttäytymisen muutoksista kärsii lähes jokainen muistisairas ihminen jossain sairauden vaiheessa. Vaikeimmillaan ne ovat sairauden keskivaikeassa ja vaikeassa vaiheessa. Tavallisimpia käytösoireita ovat apatia eli haluttomuus, masennus, ahdistuneisuus ja levottomuus.
Vanhainkodeissa asuvista muistisairaista ihmisistä kolmella neljästä on vähintään kerran viikossa esiintyvä käytösoire ja kahdella kolmesta käytösoire ilmenee useita kertoja viikossa. Hyvän käytännön ohjeet suosittelevat käytösoireisen muistisairaan ihmisen hoidossa käytettäväksi ensisijaisesti psykososiaalisia hoitomuotoja. Lääkkeitä tulee käyttää tukemaan psykososiaalista hoitoa ja niiden käytön tulee olla määräaikaista. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että suuri joukko näistä potilaista saa antipsykootteja ja rauhoittavia lääkkeitä oireisiinsa huolimatta niiden haittavaikutuksista ja usein huonosta tehosta.
Erilaisten psykososiaalisten keinojen käytöstä on laajasti tehty tutkimuksia, mutta niiden vaikuttavuudesta saatu tieto on ristiriitaista. Tutkimuksissa on pääosin käytetty yhtä terapiaa tai lähestymistapaa pääosin erilaisista käytösoireista kärsivien ihmisten hoidossa. Käytösoireiden kirjo on moninainen ja oireiden syntyyn vaikuttavat tekijät erilaisia. Lisäksi kukin muistisairas ihminen on yksilö. Näitä taustoja vasten on ymmärrettävää, että yhden terapian käyttö tuskin on käyttökelpoinen kaikkien käytösoireisten muistipotilaiden hoidossa.
Lupaavimmat tulokset on saatu tutkimuksista, joissa on käytetty erilaisia lähestymistapoja räätälöidysti ja joissa räätälöinti on pohjautunut käytösoireen syntyyn vaikuttavien tekijöiden mahdollisimman laajaan tunnistamiseen. Monitekijäiset, räätälöidyt interventiotutkimukset pohjautuvat tarvelähtöiseen ajatteluun, jossa muistisairaan ihmisen ymmärretään pyrkivän saavuttamaan tai ylläpitämään elämänlaatuaan erilaisilla keinoilla, jotka ulkopuoliset määrittävät hankaliksi ja käytösoireiksi.
|
Masennus